Oppimiskokemukset ja arviointi

Hakiessamme mielipidekirjoituksen pohjaksi mediatekstiä tulin lukeneeksi monenlaisia kirjoituksia. Median ja teknologian käyttö puhuttaa koulutuksessa. Erityisesti itseäni kiinnosti oppilasta koskevat tietoturva-asiat, jotka väistämättä liittyvät somen ja netin käyttöön. Tarvitaanko vanhempien lupa joihinkin tunnuksiin tai opetuksellisiin asioihin vai onko edes vanhemmilla oikeutta puuttua lastensa somen käyttöön.

Kurssin aikana huomasin olevani ehkä kriittisempi medioitunutta maailmaa kohtaan kuin olin ajatellut. Minulle itselleni ihmisen kohtaaminen kasvokkain on paljon arvokkaampaa kuin netissä. On hienoa, että Internet tarjoaa mahdollisuuden keskustella ja olla yhteydessä paikkaan katsomatta. Yliopiston luentojakin voisi olla netissä paljon enemmän, sillä pitkän matkan kulkijana on välillä aika turhauttavaa tulla esimerkiksi yhden luennon takia Tampereelle, kun matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse luentoon. Turussa tämä asia oli jo paljon Tamperetta edellä. Kuitenkin netin kautta kommunikoimisessa on aina väärinymmärryksen riski. Kun henkilö kirjoittaa asiansa, voi viestin saaja tulkita kirjoituksen, kuten haluaa ainoastaan sanojen perusteella. Live-tilanteessa mukaan kommunikointiin tulee ilmeet, eleet ja äänenpaino, joten asia voi kuulostaa täysin erilaiselta riippuen esitysmuodosta.

Kun 20 toisilleen tuntematonta ihmistä laitetaan tekemään yhteistä kirjoitelmaa Moodlessa, on väärinymmärtysten ja aikataulujen ja tulkintojen määrä sama lukumäärä kuin osallistujienkin. Olin aika harmissani, kun ryhmämme teksti olikin julkaistu ilman nimeäni. Jos olisimme olleet kaikki tekemässä työtä livenä, ongelmaa ei olisi ollut, koska olisimme sopineet käytänteistä tilanteessa. Toisaalta 20 hengen tapaaminen ja yhdessä kirjoittaminen olisi saattanut olla melkein mahdotonta tai vähintään hyödytöntä.

Olen siis varsin ristiriitaisissa tunnelmissa kurssin ja ryhmätöiden suhteen. Ehkä tilanteeseen yhtyy vielä alkusekaannus koko yliopisto-opiskelusta. Yritän suhtautua positiivisesti kaikkeen muutokseen, mutten vain voi sille mitään, että tykkään kirjoittaa muistiinpanot paperille ja lukea päivän lehden paperiversiona. Netistä saatavan materiaalin saatavuus on omaa luokkaansa, enkä kiistä sen tuomaa hyötyä niin arkielämään kuin opiskeluunkin. Tuntuu, ettei kellään ole oikein varsinaista kuvaa siitä, miten media tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa - silloin kun olemme jo työelämässä ja pitäisi olla edelläkävijöitä. Kaikki selviää aikanaan. Elämä olisi aika tylsää, jos tietäisimme tulevan.

Media, oppiminen ja minä

                                         Kuva joskus ennen YO-kirjoituksia v. 2012.

En oikein tiedä, mitä ajatella. Tuntuu, kuin minuun olisi kylvetty muutosvastaisuuden siemen. Tai ehkä ennakkoluulot ovat tietämättömyyttä ja haluttomuutta kohdata jokin itselle haastava asia. Lähtökohtaisesti olen avoin ja ymmärtäväinen muutoksille, mutta puhuttaessa mediasta en ole niinkään varma.

Kävin ensimmäisiä luokkia alakoulussa, kun isäni kantoi koulupöydälleni tietokoneenrötiskön. 2000-luvun alussa näyttö oli suuri, samoin keskusyksikkö. Kone harvemmin toimi. Tämä tuotti pienelle tytölle lähinnä mielipahaa. Toisen kosketuksen tietotekniikan maailmaan muistan saaneeni koulussa neljännellä luokalla. Tietokoneet olivat alkaneet yleistyä ja koulussa oli tietokoneluokka.Teimme esitelmiä. Aiheenani oli siili. Laitoin hakusanan Googleen. Ruudulle avautui pitkä lista asioita. En tiennyt, miten pääsisin itse tietoon kiinni. Sain lopulta jonkun avuksi ja esitelmä tuli pidettyä.

Olen kasvanut lapsuudessani siihen, että asiat tarkastetaan tietosanakirjasta. Mummillani on valtava hylly kyseisiä opuksia. Kaikki muuttui, kun yhtäkkiä tiedon pystyikin hakemaan hakusanalla Internetistä.

Nykypäivän medioitunut maailma on toisaalta jopa armollinen. Ihmiselle sallitaan tietämättömyys, tärkeämpää on, että hän tietää, mistä tiedon löytää ja osaa suodattaa hakemiaan tuloksia. Tähän luulen koulumaailmankin suuntautuvan. Peruskoulussa on tärkeä opettaa oppiaineissa perusteet, joiden varassa on mahdollista syventää osaamistaan medioiden avulla. Opettajan ei tarvitse olla tietopankki, kuten behavioralistinen näkemys koulutuksesta edellyttää. Opettajajohtoisuudesta on hyvä pyrkiä osittain poiskin. Opettaja voi olla keskustelunvirittäjä, keskustelun ja tiedon ohjaaja, tuutori, kurin pitäjä ja apu (vanhempia oppilaita ajatellen), miltä kuulostaa?

Aika hurjalta kuulostaa. Itse kuulun näihin kiltteihin kympin tyttöihin, jotka eivät ymmärtäneet, miksi jotkut epäonnistuivat koulussa, miksi toiset käyttäytyivät väärin. Tästä johtuu ehkä hivenen vanhakantainen ajatusmaailmani koulutukseen. Luulen kuitenkin ajatusmaailmani avartuvan tässä luokanopettajaopintojen aikana. Itse asiassa tiedän sen. En ole oppijana enää samanlainen kuin ennen.

Vielä lukioaikana luin oppikirjat kannesta kanteen ja opettelin jokaikisen asian ulkoa - jopa kuvatekstitkin. Lukion jälkeen koin jonkinlaisen tietoähkyn ja halusin pitää tauon koulumaailmasta. Lukioaikana minulla ei muuten ollut älypuhelinta. Tällöin otti vielä pahemmin pannuun odotella kavereita, jotka päivittivät joka paikassa esimerkiksi Foursquare-sovellukseen, missä he ovat. Palatakseni siis oppimistyyliini on se muuttunut. Yliopisto-opinnoissanikin näkyy, että voin jonkin verran keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin kaiken tiedon pänttäämisen sijaan. Saan pohtia tietoa ja etsiä lisätietoa vaikka netistä. Lisäksi mukana kulkevat älylaitteet takaavat, että sosiaalisen median avulla voin kysellä itseäni askarruttavia kysymyksiä ja saada vertaistukea. Onko siis oppiminen mennyt median myötä välttämättä sittenkään huonompaan suuntaan?

Eniten medioituvassa maailmassa minua pelottaa ihmisten livenä tapahtuvan vuorovaikutuksen katoaminen sekä avatarin ja oman identiteetin sekoittuminen keskenään. Itselleni ei ole yhtään sama asia tavata vanhaa ystävää kahvikupin äärellä kuin Facebookissa tai Skypen välityksellä. Vaikka ihmisen tapaisikin livenä, se ei sulje pois, etteikö jompi kumpi kuitenkin käyttäisi yhteisestä ajasta jonkin verran somen selailuun. Tämä on huolestuttavaa. Jos kaverin näkeminen on niin tylsää, että täytyy aikaa uhrata somettamiseen, kannattaa miettiä, tarvitseeko ystäviä ollenkaan. Ja varsinkin kun näet ystävääsi pitkästä aikaa ei näkemisellä ole merkitystä, jollei sitä päivitetä Facebookiin.

Sosiaalinen media mahdollistaa ihmisluonteelle sen, mikä luonnossa ei ole mahdollista. Somessa voit näyttää itsestäsi muille juuri sellaisen kuvan kuin haluat, luonnossa se saattaakin olla 1000 kertaa vaikeampaa. Someen voit jakaa viisaita ajatuksiasi, kauniita kuviasi ja edustaa jonkinlaista elämäntyyliä. Verkossa näkyvän profiilin taustalla voi olla jotain ihan muuta, kuka sellaista haluaa näyttää? Paitsi jos kaipaa sääliä. Tämä on henkilökohtaisessa some-käyttäytymisessä ajanut siihen, etten viitsi päivittää, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Itsetuntoni kestää senkin, ettei kuvassani ole sataa tykkääjää tai päivitysvauhti ei ole tiuha. Miten tätä some-kulissia toteutetaan käytännössä? Sitä en tiedä.

Olen arka kirjoittamaan tekstejä. Jokaisella sanalla on painoarvo. Mieti sitä, kun seuraavan kerran kirjaudut someen.

sunnuntaita tässä vain

hame \ gina


neule \zara


kauluspaita \topshop


rintakoru \vintage

heipsun,
aikaa on ehtinyt vierähtää hetken aikaa jälkeen viime postauksen. Noh, en ole kadonnut vaan kesäväsy on saavuttanut. Töitten jälkeen ei ole oikein inspannu laittaa viimesen päälle vaatteita ja ehostusta. Toinen asia, vihaan, että kesälläkin on pakko kaivaa jotain syksy - ja kevätvaatteita, kun ennen kaikkea rakastan juuri kesän pukeutumista.

Tällä hetkellä kamppailen mihin suuntaan olisin tyylini kanssa lähdössä. Mua alkaa kiehtoa aina enemmän ja enemmän graafisemmat linjat ja ennen kaikkea selkeys. Taas sitten jos ajattelee tämänkin kirjoituksen kuvasia, niin aika kaukana ne on tuosta uudesta tyylistä. Välillä vaan niin tuntuu tälläiseltä - romanttiselta. Sitten taas toisaalta klassinen tyyli, ah. Kamppaile siinä sitten kaikkien näiden välillä.

Mitä teen?
visiteeratkaa nämä niin ymmärrätte yskäni
http://mypreciousconfessions.blogspot.com/
http://5inchandup.blogspot.com/
http://psilovefashion.indiedays.com/

xxx

kesän ystävät

frisbeeeee


ainut järkevä kuva koko illalta, kaikki muut fail :( mekko on cubuksesta!


söpiikseet :)


kauniita naisia


mikä meno, hyvä meno?






Tällästä posee tällä kertaa! Kiitos kaikille ihanille! Otetaan uusiksi (:

nailpolish

lempparilakkoja löytyy tälle kesälle kuusi kappaletta. valkoinen lakka on Mavalan, keltaista ihan jumaloin se on Isadoran, lilaset lakat macin ja maxfactorin, oranssi lakka on myös mavalan ja heleän vaaleanpunainen on iconin malliston satoa. Kesällä tykkään kirkkaan ja hempeän kontrastista; välillä tekee mieli räväyttää sinistä tai punaista - toisaalta pastellisävyjä!