Hakiessamme mielipidekirjoituksen pohjaksi mediatekstiä tulin lukeneeksi monenlaisia kirjoituksia. Median ja teknologian käyttö puhuttaa koulutuksessa. Erityisesti itseäni kiinnosti oppilasta koskevat tietoturva-asiat, jotka väistämättä liittyvät somen ja netin käyttöön. Tarvitaanko vanhempien lupa joihinkin tunnuksiin tai opetuksellisiin asioihin vai onko edes vanhemmilla oikeutta puuttua lastensa somen käyttöön.
Kurssin aikana huomasin olevani ehkä kriittisempi medioitunutta maailmaa kohtaan kuin olin ajatellut. Minulle itselleni ihmisen kohtaaminen kasvokkain on paljon arvokkaampaa kuin netissä. On hienoa, että Internet tarjoaa mahdollisuuden keskustella ja olla yhteydessä paikkaan katsomatta. Yliopiston luentojakin voisi olla netissä paljon enemmän, sillä pitkän matkan kulkijana on välillä aika turhauttavaa tulla esimerkiksi yhden luennon takia Tampereelle, kun matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse luentoon. Turussa tämä asia oli jo paljon Tamperetta edellä. Kuitenkin netin kautta kommunikoimisessa on aina väärinymmärryksen riski. Kun henkilö kirjoittaa asiansa, voi viestin saaja tulkita kirjoituksen, kuten haluaa ainoastaan sanojen perusteella. Live-tilanteessa mukaan kommunikointiin tulee ilmeet, eleet ja äänenpaino, joten asia voi kuulostaa täysin erilaiselta riippuen esitysmuodosta.
Kun 20 toisilleen tuntematonta ihmistä laitetaan tekemään yhteistä kirjoitelmaa Moodlessa, on väärinymmärtysten ja aikataulujen ja tulkintojen määrä sama lukumäärä kuin osallistujienkin. Olin aika harmissani, kun ryhmämme teksti olikin julkaistu ilman nimeäni. Jos olisimme olleet kaikki tekemässä työtä livenä, ongelmaa ei olisi ollut, koska olisimme sopineet käytänteistä tilanteessa. Toisaalta 20 hengen tapaaminen ja yhdessä kirjoittaminen olisi saattanut olla melkein mahdotonta tai vähintään hyödytöntä.
Olen siis varsin ristiriitaisissa tunnelmissa kurssin ja ryhmätöiden suhteen. Ehkä tilanteeseen yhtyy vielä alkusekaannus koko yliopisto-opiskelusta. Yritän suhtautua positiivisesti kaikkeen muutokseen, mutten vain voi sille mitään, että tykkään kirjoittaa muistiinpanot paperille ja lukea päivän lehden paperiversiona. Netistä saatavan materiaalin saatavuus on omaa luokkaansa, enkä kiistä sen tuomaa hyötyä niin arkielämään kuin opiskeluunkin. Tuntuu, ettei kellään ole oikein varsinaista kuvaa siitä, miten media tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa - silloin kun olemme jo työelämässä ja pitäisi olla edelläkävijöitä. Kaikki selviää aikanaan. Elämä olisi aika tylsää, jos tietäisimme tulevan.
