Hakiessamme mielipidekirjoituksen pohjaksi mediatekstiä tulin lukeneeksi monenlaisia kirjoituksia. Median ja teknologian käyttö puhuttaa koulutuksessa. Erityisesti itseäni kiinnosti oppilasta koskevat tietoturva-asiat, jotka väistämättä liittyvät somen ja netin käyttöön. Tarvitaanko vanhempien lupa joihinkin tunnuksiin tai opetuksellisiin asioihin vai onko edes vanhemmilla oikeutta puuttua lastensa somen käyttöön.
Kurssin aikana huomasin olevani ehkä kriittisempi medioitunutta maailmaa kohtaan kuin olin ajatellut. Minulle itselleni ihmisen kohtaaminen kasvokkain on paljon arvokkaampaa kuin netissä. On hienoa, että Internet tarjoaa mahdollisuuden keskustella ja olla yhteydessä paikkaan katsomatta. Yliopiston luentojakin voisi olla netissä paljon enemmän, sillä pitkän matkan kulkijana on välillä aika turhauttavaa tulla esimerkiksi yhden luennon takia Tampereelle, kun matkoihin menee enemmän aikaa kuin itse luentoon. Turussa tämä asia oli jo paljon Tamperetta edellä. Kuitenkin netin kautta kommunikoimisessa on aina väärinymmärryksen riski. Kun henkilö kirjoittaa asiansa, voi viestin saaja tulkita kirjoituksen, kuten haluaa ainoastaan sanojen perusteella. Live-tilanteessa mukaan kommunikointiin tulee ilmeet, eleet ja äänenpaino, joten asia voi kuulostaa täysin erilaiselta riippuen esitysmuodosta.
Kun 20 toisilleen tuntematonta ihmistä laitetaan tekemään yhteistä kirjoitelmaa Moodlessa, on väärinymmärtysten ja aikataulujen ja tulkintojen määrä sama lukumäärä kuin osallistujienkin. Olin aika harmissani, kun ryhmämme teksti olikin julkaistu ilman nimeäni. Jos olisimme olleet kaikki tekemässä työtä livenä, ongelmaa ei olisi ollut, koska olisimme sopineet käytänteistä tilanteessa. Toisaalta 20 hengen tapaaminen ja yhdessä kirjoittaminen olisi saattanut olla melkein mahdotonta tai vähintään hyödytöntä.
Olen siis varsin ristiriitaisissa tunnelmissa kurssin ja ryhmätöiden suhteen. Ehkä tilanteeseen yhtyy vielä alkusekaannus koko yliopisto-opiskelusta. Yritän suhtautua positiivisesti kaikkeen muutokseen, mutten vain voi sille mitään, että tykkään kirjoittaa muistiinpanot paperille ja lukea päivän lehden paperiversiona. Netistä saatavan materiaalin saatavuus on omaa luokkaansa, enkä kiistä sen tuomaa hyötyä niin arkielämään kuin opiskeluunkin. Tuntuu, ettei kellään ole oikein varsinaista kuvaa siitä, miten media tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa - silloin kun olemme jo työelämässä ja pitäisi olla edelläkävijöitä. Kaikki selviää aikanaan. Elämä olisi aika tylsää, jos tietäisimme tulevan.
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
tiistai 23. syyskuuta 2014
Media, oppiminen ja minä
Kuva joskus ennen YO-kirjoituksia v. 2012.
En oikein tiedä, mitä ajatella. Tuntuu, kuin minuun olisi kylvetty muutosvastaisuuden siemen. Tai ehkä ennakkoluulot ovat tietämättömyyttä ja haluttomuutta kohdata jokin itselle haastava asia. Lähtökohtaisesti olen avoin ja ymmärtäväinen muutoksille, mutta puhuttaessa mediasta en ole niinkään varma.
Kävin ensimmäisiä luokkia alakoulussa, kun isäni kantoi koulupöydälleni tietokoneenrötiskön. 2000-luvun alussa näyttö oli suuri, samoin keskusyksikkö. Kone harvemmin toimi. Tämä tuotti pienelle tytölle lähinnä mielipahaa. Toisen kosketuksen tietotekniikan maailmaan muistan saaneeni koulussa neljännellä luokalla. Tietokoneet olivat alkaneet yleistyä ja koulussa oli tietokoneluokka.Teimme esitelmiä. Aiheenani oli siili. Laitoin hakusanan Googleen. Ruudulle avautui pitkä lista asioita. En tiennyt, miten pääsisin itse tietoon kiinni. Sain lopulta jonkun avuksi ja esitelmä tuli pidettyä.
Olen kasvanut lapsuudessani siihen, että asiat tarkastetaan tietosanakirjasta. Mummillani on valtava hylly kyseisiä opuksia. Kaikki muuttui, kun yhtäkkiä tiedon pystyikin hakemaan hakusanalla Internetistä.
Nykypäivän medioitunut maailma on toisaalta jopa armollinen. Ihmiselle sallitaan tietämättömyys, tärkeämpää on, että hän tietää, mistä tiedon löytää ja osaa suodattaa hakemiaan tuloksia. Tähän luulen koulumaailmankin suuntautuvan. Peruskoulussa on tärkeä opettaa oppiaineissa perusteet, joiden varassa on mahdollista syventää osaamistaan medioiden avulla. Opettajan ei tarvitse olla tietopankki, kuten behavioralistinen näkemys koulutuksesta edellyttää. Opettajajohtoisuudesta on hyvä pyrkiä osittain poiskin. Opettaja voi olla keskustelunvirittäjä, keskustelun ja tiedon ohjaaja, tuutori, kurin pitäjä ja apu (vanhempia oppilaita ajatellen), miltä kuulostaa?
Aika hurjalta kuulostaa. Itse kuulun näihin kiltteihin kympin tyttöihin, jotka eivät ymmärtäneet, miksi jotkut epäonnistuivat koulussa, miksi toiset käyttäytyivät väärin. Tästä johtuu ehkä hivenen vanhakantainen ajatusmaailmani koulutukseen. Luulen kuitenkin ajatusmaailmani avartuvan tässä luokanopettajaopintojen aikana. Itse asiassa tiedän sen. En ole oppijana enää samanlainen kuin ennen.
Vielä lukioaikana luin oppikirjat kannesta kanteen ja opettelin jokaikisen asian ulkoa - jopa kuvatekstitkin. Lukion jälkeen koin jonkinlaisen tietoähkyn ja halusin pitää tauon koulumaailmasta. Lukioaikana minulla ei muuten ollut älypuhelinta. Tällöin otti vielä pahemmin pannuun odotella kavereita, jotka päivittivät joka paikassa esimerkiksi Foursquare-sovellukseen, missä he ovat. Palatakseni siis oppimistyyliini on se muuttunut. Yliopisto-opinnoissanikin näkyy, että voin jonkin verran keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin kaiken tiedon pänttäämisen sijaan. Saan pohtia tietoa ja etsiä lisätietoa vaikka netistä. Lisäksi mukana kulkevat älylaitteet takaavat, että sosiaalisen median avulla voin kysellä itseäni askarruttavia kysymyksiä ja saada vertaistukea. Onko siis oppiminen mennyt median myötä välttämättä sittenkään huonompaan suuntaan?
Eniten medioituvassa maailmassa minua pelottaa ihmisten livenä tapahtuvan vuorovaikutuksen katoaminen sekä avatarin ja oman identiteetin sekoittuminen keskenään. Itselleni ei ole yhtään sama asia tavata vanhaa ystävää kahvikupin äärellä kuin Facebookissa tai Skypen välityksellä. Vaikka ihmisen tapaisikin livenä, se ei sulje pois, etteikö jompi kumpi kuitenkin käyttäisi yhteisestä ajasta jonkin verran somen selailuun. Tämä on huolestuttavaa. Jos kaverin näkeminen on niin tylsää, että täytyy aikaa uhrata somettamiseen, kannattaa miettiä, tarvitseeko ystäviä ollenkaan. Ja varsinkin kun näet ystävääsi pitkästä aikaa ei näkemisellä ole merkitystä, jollei sitä päivitetä Facebookiin.
Sosiaalinen media mahdollistaa ihmisluonteelle sen, mikä luonnossa ei ole mahdollista. Somessa voit näyttää itsestäsi muille juuri sellaisen kuvan kuin haluat, luonnossa se saattaakin olla 1000 kertaa vaikeampaa. Someen voit jakaa viisaita ajatuksiasi, kauniita kuviasi ja edustaa jonkinlaista elämäntyyliä. Verkossa näkyvän profiilin taustalla voi olla jotain ihan muuta, kuka sellaista haluaa näyttää? Paitsi jos kaipaa sääliä. Tämä on henkilökohtaisessa some-käyttäytymisessä ajanut siihen, etten viitsi päivittää, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Itsetuntoni kestää senkin, ettei kuvassani ole sataa tykkääjää tai päivitysvauhti ei ole tiuha. Miten tätä some-kulissia toteutetaan käytännössä? Sitä en tiedä.
Olen arka kirjoittamaan tekstejä. Jokaisella sanalla on painoarvo. Mieti sitä, kun seuraavan kerran kirjaudut someen.
En oikein tiedä, mitä ajatella. Tuntuu, kuin minuun olisi kylvetty muutosvastaisuuden siemen. Tai ehkä ennakkoluulot ovat tietämättömyyttä ja haluttomuutta kohdata jokin itselle haastava asia. Lähtökohtaisesti olen avoin ja ymmärtäväinen muutoksille, mutta puhuttaessa mediasta en ole niinkään varma.
Kävin ensimmäisiä luokkia alakoulussa, kun isäni kantoi koulupöydälleni tietokoneenrötiskön. 2000-luvun alussa näyttö oli suuri, samoin keskusyksikkö. Kone harvemmin toimi. Tämä tuotti pienelle tytölle lähinnä mielipahaa. Toisen kosketuksen tietotekniikan maailmaan muistan saaneeni koulussa neljännellä luokalla. Tietokoneet olivat alkaneet yleistyä ja koulussa oli tietokoneluokka.Teimme esitelmiä. Aiheenani oli siili. Laitoin hakusanan Googleen. Ruudulle avautui pitkä lista asioita. En tiennyt, miten pääsisin itse tietoon kiinni. Sain lopulta jonkun avuksi ja esitelmä tuli pidettyä.
Olen kasvanut lapsuudessani siihen, että asiat tarkastetaan tietosanakirjasta. Mummillani on valtava hylly kyseisiä opuksia. Kaikki muuttui, kun yhtäkkiä tiedon pystyikin hakemaan hakusanalla Internetistä.
Nykypäivän medioitunut maailma on toisaalta jopa armollinen. Ihmiselle sallitaan tietämättömyys, tärkeämpää on, että hän tietää, mistä tiedon löytää ja osaa suodattaa hakemiaan tuloksia. Tähän luulen koulumaailmankin suuntautuvan. Peruskoulussa on tärkeä opettaa oppiaineissa perusteet, joiden varassa on mahdollista syventää osaamistaan medioiden avulla. Opettajan ei tarvitse olla tietopankki, kuten behavioralistinen näkemys koulutuksesta edellyttää. Opettajajohtoisuudesta on hyvä pyrkiä osittain poiskin. Opettaja voi olla keskustelunvirittäjä, keskustelun ja tiedon ohjaaja, tuutori, kurin pitäjä ja apu (vanhempia oppilaita ajatellen), miltä kuulostaa?
Aika hurjalta kuulostaa. Itse kuulun näihin kiltteihin kympin tyttöihin, jotka eivät ymmärtäneet, miksi jotkut epäonnistuivat koulussa, miksi toiset käyttäytyivät väärin. Tästä johtuu ehkä hivenen vanhakantainen ajatusmaailmani koulutukseen. Luulen kuitenkin ajatusmaailmani avartuvan tässä luokanopettajaopintojen aikana. Itse asiassa tiedän sen. En ole oppijana enää samanlainen kuin ennen.
Vielä lukioaikana luin oppikirjat kannesta kanteen ja opettelin jokaikisen asian ulkoa - jopa kuvatekstitkin. Lukion jälkeen koin jonkinlaisen tietoähkyn ja halusin pitää tauon koulumaailmasta. Lukioaikana minulla ei muuten ollut älypuhelinta. Tällöin otti vielä pahemmin pannuun odotella kavereita, jotka päivittivät joka paikassa esimerkiksi Foursquare-sovellukseen, missä he ovat. Palatakseni siis oppimistyyliini on se muuttunut. Yliopisto-opinnoissanikin näkyy, että voin jonkin verran keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin kaiken tiedon pänttäämisen sijaan. Saan pohtia tietoa ja etsiä lisätietoa vaikka netistä. Lisäksi mukana kulkevat älylaitteet takaavat, että sosiaalisen median avulla voin kysellä itseäni askarruttavia kysymyksiä ja saada vertaistukea. Onko siis oppiminen mennyt median myötä välttämättä sittenkään huonompaan suuntaan?
Eniten medioituvassa maailmassa minua pelottaa ihmisten livenä tapahtuvan vuorovaikutuksen katoaminen sekä avatarin ja oman identiteetin sekoittuminen keskenään. Itselleni ei ole yhtään sama asia tavata vanhaa ystävää kahvikupin äärellä kuin Facebookissa tai Skypen välityksellä. Vaikka ihmisen tapaisikin livenä, se ei sulje pois, etteikö jompi kumpi kuitenkin käyttäisi yhteisestä ajasta jonkin verran somen selailuun. Tämä on huolestuttavaa. Jos kaverin näkeminen on niin tylsää, että täytyy aikaa uhrata somettamiseen, kannattaa miettiä, tarvitseeko ystäviä ollenkaan. Ja varsinkin kun näet ystävääsi pitkästä aikaa ei näkemisellä ole merkitystä, jollei sitä päivitetä Facebookiin.
Sosiaalinen media mahdollistaa ihmisluonteelle sen, mikä luonnossa ei ole mahdollista. Somessa voit näyttää itsestäsi muille juuri sellaisen kuvan kuin haluat, luonnossa se saattaakin olla 1000 kertaa vaikeampaa. Someen voit jakaa viisaita ajatuksiasi, kauniita kuviasi ja edustaa jonkinlaista elämäntyyliä. Verkossa näkyvän profiilin taustalla voi olla jotain ihan muuta, kuka sellaista haluaa näyttää? Paitsi jos kaipaa sääliä. Tämä on henkilökohtaisessa some-käyttäytymisessä ajanut siihen, etten viitsi päivittää, sillä en koe sitä tarpeelliseksi. Itsetuntoni kestää senkin, ettei kuvassani ole sataa tykkääjää tai päivitysvauhti ei ole tiuha. Miten tätä some-kulissia toteutetaan käytännössä? Sitä en tiedä.
Olen arka kirjoittamaan tekstejä. Jokaisella sanalla on painoarvo. Mieti sitä, kun seuraavan kerran kirjaudut someen.
sunnuntai 19. kesäkuuta 2011
sunnuntaita tässä vain

hame \ gina

neule \zara

kauluspaita \topshop

rintakoru \vintage
heipsun,
aikaa on ehtinyt vierähtää hetken aikaa jälkeen viime postauksen. Noh, en ole kadonnut vaan kesäväsy on saavuttanut. Töitten jälkeen ei ole oikein inspannu laittaa viimesen päälle vaatteita ja ehostusta. Toinen asia, vihaan, että kesälläkin on pakko kaivaa jotain syksy - ja kevätvaatteita, kun ennen kaikkea rakastan juuri kesän pukeutumista.
Tällä hetkellä kamppailen mihin suuntaan olisin tyylini kanssa lähdössä. Mua alkaa kiehtoa aina enemmän ja enemmän graafisemmat linjat ja ennen kaikkea selkeys. Taas sitten jos ajattelee tämänkin kirjoituksen kuvasia, niin aika kaukana ne on tuosta uudesta tyylistä. Välillä vaan niin tuntuu tälläiseltä - romanttiselta. Sitten taas toisaalta klassinen tyyli, ah. Kamppaile siinä sitten kaikkien näiden välillä.
Mitä teen?
visiteeratkaa nämä niin ymmärrätte yskäni
http://mypreciousconfessions.blogspot.com/
http://5inchandup.blogspot.com/
http://psilovefashion.indiedays.com/
xxx
maanantai 13. kesäkuuta 2011
kesän ystävät

frisbeeeee

ainut järkevä kuva koko illalta, kaikki muut fail :( mekko on cubuksesta!

söpiikseet :)

kauniita naisia

mikä meno, hyvä meno?



Tällästä posee tällä kertaa! Kiitos kaikille ihanille! Otetaan uusiksi (:
nailpolish

lempparilakkoja löytyy tälle kesälle kuusi kappaletta. valkoinen lakka on Mavalan, keltaista ihan jumaloin se on Isadoran, lilaset lakat macin ja maxfactorin, oranssi lakka on myös mavalan ja heleän vaaleanpunainen on iconin malliston satoa. Kesällä tykkään kirkkaan ja hempeän kontrastista; välillä tekee mieli räväyttää sinistä tai punaista - toisaalta pastellisävyjä!
tiistai 7. kesäkuuta 2011
feelings now


Loma on parhaassa vauhdissa menossa etiäppäi ja huomenna ollaan suunniteltu töitten jälkee rantsua. Talviturkkikin on vielä heitettävänä, joten huomisen huikeissa helteissä olis seki mahdollista. Vaatekaupoille en Turkin-matkan jälkee oo kerenny, mutta inspistä löytyy! Tyhjästä on paha nyhvästä. Kun on köyhä, pitää olla luova. Bikineitäkin on kertyny vaan 3 paria, joista käytän ehkä yksiä. No kattellaan aleissa sitten.
Työt on ihan sairaan mukavia. Koskaan en oo tavannu niin mukavaa työporukkaa, ja myyntikin sujuu jo! Ah, vielä kun jaksais alkaa ylppäreihi lukee!
xxx
sunnuntai 5. kesäkuuta 2011
tänään tuntuuu ....

kakkua mums

isänmaallisuutta ...



hyvänlaista sekasortoa


jannabanana

aurinko !

turkki & starbucks
Huomasin, etten ole vieläkään vastaanottanut ainoatakaan Turkki-kuvaa, pahoittelut siitä. Sieltäkin olis muutama ihan kiva asukokonaisuus julkastavana! Katsotaan tulevaisuuteen. Nyt nautimaan elämästä .
xxx
lauantai 4. kesäkuuta 2011
muikee päättäri

panta \h&m

kaikki kledjut \topshop


pin up ?

perus EMOT kiinnostuskiikariiiit <3
Kyllä olo oli huikea eilen, kun yksi kouluvuosi saatiin kunnialla loppuun. Ensi vuonna sitten abeillaan. En voi vaan käsittää. HEI HALOO?! Apua. Haluisin tehä semmosen postauksen, missä ois kuvia kulissien takaa. Blogiin valikoin useimmiten kaikkein partaiten onnistuneet fotot, joten paljon jää näkemättä ja sanomatta. Joskus niin on hyvä. Uskon, että nyt kesällä sitten saan koottua kollaaseja ja inspiraatiosysteemijuttuja !
Tässä näkyy mun perjantain sekä lauantain juhla-asu. Pidän hurjasti ennakkoluulottomasta nuden ja korallin yhdistelmästä. Yleensä en pue kalkin värisen ihoni takia mitään kovin räikeää, mutta jotenki tänään tajusin, että hei helmen vaalea iho voikin näyttää aika mageelta? Ainakin eteläeurooppalaisen silmään :D
xxx
Juhlikaa maltilla (;
tiistai 31. toukokuuta 2011
wanhat hiukket

paitis & pökät \h&m

kassi ja kenkulit \perintöä


Tässä vähän tunnelmia ennen Turkin-matkaa! Katsotaan tulenko ikinä saamaan niitä kuvia itelleni, mutta kunhan saan näkyy niitä täällä blogissakin (:
Päivät on vierähtäny pitkälti kokeisiin lukemisen parissa, mutta nyt helpottaa, kun viimeinen tokavuoden koe on plakkarissa. Olin myös tänään kunnallisjärjestön kokouksessa, ja kunnallispolitiikka kiinnostaa entistä enemmän. (kuulostaa mm. todella kuivalta, mutta oon ihan lovena) Jos huomenna onnistuu olemaan kauniit kelit voisin putkauttaa pari kuvasta tänne ! Uusista hiuksista janoan suorastaan järkeviä kuvia ! Oikein ihanaa kesän alkua ps. huomenna hellettää!
perjantai 27. toukokuuta 2011
janskinpäivän synttäriposea - siis mun puolesta

kauluspaita \mango

jakku \gt

pöksyt \h&m
Koeviikon startatessa leidit seikkailivat tyhjällä koululla. Onneksi tanssiluokka oli apposen auki ja antoi bloggaajan astella sisään! Muutamat nopsan picturet siinä nappailtiin ja juostiin äkkiä pois. Muuten elämä on ollut kaoottista. 18-vuotissynttärit aiheuttaa entistä enemmän päänsärkyä ja koulun loppu häämöttää. en tiedä pitäisikö kirjoittaa muodistakin välillä, mutta nyt ei resurssit riitä tutkimuksiin... Kesällä kuitenkin voisin ottaa tavoitteekseni julkaista kerran viikossa jotakin silmää mielyttävää.
Instrussa oli muuten tänään aivan ihanat d&g -arskat mmmmm. ensimmäisen palkan jälkeen ..........?
jardin







Lopuksi jotain vähän räväkämpää ...
Hei!
Pahoittelen, etten ole antanut itsestäni kuulua. Läheisimmät varmasti tietävät matkastani, mutta myös muille sanottakoon, että vietin viime viikon Istanbulissa. Valitettavasti itselläni ei ollut kameraa mukana, joten jos joskus saan käsiini kuvia laitan ehdottomasti tännekin päin.
Koeviikko räiskähti suoraan päin pläsiä vielä matkasta toipumisen keskelle, mutta inspiraatioo löytyy luonnosta. Pidin eilen äikän kirjallisuusesseestä sekä yhteiskuntaopin kokeisiinluvusta taiteellisen aikalisän yksinkertaisesti ihastelemalla takapihan kukkia. Viikossa Suomeen on puhjennut kesä! Nappasin tietenkin kameran käteen ja haluan kesäviestit välittää teillekin (:
Muutamia asukuvia on jäänyt arkistojen pohjille, joten niitäkin tulossa kunhan tästä teknisiltä häiriötekijöiltäni kerkeän. Ah, kesä on täällä vinhaa vauhtia ja kesävaatteet! Ensi viikon aikana esittelyssä turkintuliaisia :)
torstai 12. toukokuuta 2011
dinskon ihanuudet
valkoiset kenkulit kotiutuivat jo pääsiäisen aikaan, ja ah kuinka ne mätsäävät kaiken kanssa / jalat on kyllä kaikkien näiden kesäkenkien jäljiltä täysin pilalla, too bad


kauniita unia tai kaunista päivää


kauniita unia tai kaunista päivää
ben&jerry's

mekko \zara

kengät \dinsko
Tällästä tänään. Upea päivä ilmoiltaan - b&j:n arvoinen! Mutta kyllä stocka nyt vähän riistää, ku tavallisen jädepallon sijasta saan puolikkaan, ja mikä parasta, maksan siitä 3 euroo. No nyt tiedän sitten... Runojen lausunta oli mahtavaa ja myös bussissa oli melkoisen hikinen tunnelma. Ärsyttääkö muuten ketään muuta ne hitsit ötökit, jotka liimaantu pyöräillessä joka paikkaan!? arrrghh murr
tänään myös uudet hiukset (:
xxx
tiistai 10. toukokuuta 2011
euroviisuhuumaa !
Heippu!
Pienen viikonlopputauon jälkeen linjoilla ollaan, ja uutta asukuvaa on kuvailtu! Pian täytyykin alkaa pakkailemaan matkalaukkuja (;

poncho \GT

kengät \zara

shortsit \weekday

sukkikset sekä neule \ h&m

sormus h&m


tässä pientä kesäfiilistelyä ! ihanaa keliä riittää vielä ainakin huomiseen (: nautitaan siitä, mehujään kera
xxx
Pienen viikonlopputauon jälkeen linjoilla ollaan, ja uutta asukuvaa on kuvailtu! Pian täytyykin alkaa pakkailemaan matkalaukkuja (;

poncho \GT

kengät \zara

shortsit \weekday

sukkikset sekä neule \ h&m

sormus h&m


tässä pientä kesäfiilistelyä ! ihanaa keliä riittää vielä ainakin huomiseen (: nautitaan siitä, mehujään kera
xxx
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)